Uutisesta, jossa kerrottiin kansanedustaja Jussi Niinistön (Ps) haluavan lakiin
oikeuden kerätä oppilailta puhelimet poistunnilla tarpeen vaatiessa, heräsi Twitterissä perjantai-iltana (mitäpä muutakaan opettajat perjantai-iltaisin kymmenen jälkeen tekevät kuin miettivät koulujuttuja) vilkas
keskustelu. Erilaisten mobiililaitteiden käytöstä kouluissa on puhuttu julkisuudessa paljon varsinkin sen jälkeen, kun oppilas kuvasi
opettajaa, joka videon perusteella erotettiin määräaikaisesta työsuhteesta (ja otettiin
sittemmin takaisin töihin).
Koulumaailmassa ja yllättäen sen ulkopuolellakin keskustelua tuntuvat käyvän kaksi leiriä. Toinen joukko opettajia on
valmis puolustamaan mobiililaitteiden mahdollisuuksia viimeiseen hengenvetoon
saakka ja kokee keskustelun kielloista, säännöistä ja rajoituksista uhkana koulun ja oppimisen kehitykselle.
Toinen puoli taas näkee laitteet peikkona, joka tuhoaa viimeisetkin rippeet
asiallisesta tuntikäyttäytymisestä ja opettajan yksityisyydensuojasta.
Totuus lienee jossain tässä välissä.
Kännyköiden ja tablet-laitteiden käyttö tunneilla on oppilaiden
mielestä
motivoivaa ja hauskaa. Koen erittäin tärkeäksi opettaa lapsia hyödyntämään laitteita ja opettaa myös, milloin laitteita on sopiva
käyttää ja milloin ei. Kun he siirtyvät jatko-opintopaikkoihin ja
lopulta työelämään, eivät kännykät tai tabletit tule katoamaan
ja heillä
tulee olla tarvittavat taidot hallita laitteiden käyttöä ja käyttö. Tunneillani puhelimet saavat
olla esillä, jos
ne eivät häiritse oppilaan omaa
opiskelua. Kännyköistä saa tietyissä tilanteissa kuunnella
musiikkia kuulokkeilla. Oppilaat osaavat hakea tietoa tarvittaessa verkosta
omilla laitteillaan, ja jotkut ovat hakeneet opetusta täydentävääkin tietoa - ihan
oma-aloitteisesti. Jos käytössäni olisi koulun puolesta laitteita, hyödyntäisin niitä vamasti vielä paljon enemmänkin tunneillani.
Entä sitten se toinen puoli? Kännyköiden ja muiden laitteiden käyttö häiritsee eniten niiden
oppilaiden opiskelua, joilla on jo valmiiksi ongelmia oppimisessa, oman
toiminnan ohjauksessa ja koulunkäynnin rutiineissa. Ei ole kenenkään etu, jos tunnilla yhdellä pulpetilla pyörii hassunhauska Youtube-video
tai joku hakkaa munaa sadattatuhannetta kertaa. Heille ei ole selvä asia, että laitteiden tehtävä on auttaa opiskelussa, ei
vain viihdyttää
tunneilla. Osa näistä oppilaista ymmärtää laittaa laitteet pois
huomautuksen jälkeen.
Osa jopa tuo puhelimensa itse tunnin alussa pöydälleni, ettei kiusaus käyttää sitä väärin tunnilla kasva liian
suureksi. Osan - usein juuri sen osan, jolla menee koulussa kaikkein heikoiten
- kanssa vääntö laitteiden käytöstä on jatkuvaa. Takavarikoista,
reissuvihkomerkinnöistä ja huoltajien ja oppilaan kanssa käydyistä keskusteluista huolimatta
puhelin tai muu laite häiritsee oppimista tunnista toiseen - vaikka kyse on
oppilasryhmästä, jonka sopivissa puitteissa
ja riittävässä ohjeuksessa hyötyisi mobiililaitteista
opetuksessa luultavasti kaikkein eniten!
Laki tuskin muuttaisi tilannetta mihinkään. Puhelinkielto kouluissa
olisi typeryyttä ja
lyhytkatseinen päätös. Selkeät toimintamallit olisivat
varmasti avuksi. Kokonaistilanne muuttuisi ehkä paremmaksi, jos kouluissa
olisi enemmän
aikaa ja resurssia opettaa uuden teknologian järkevää käyttöä. Joskus on kuitenkin tarpeen
suojella lasta ja asettaa rajoja vaikkapa ottamalla puhelin pois, jos se häiritsee opiskelua. Opettajana
toivoisin, että se
ensisijainen rajojen asettaja, puhelimen takavarikoija ja laitteiden asiallisen
käytön opettaja olisi lapsen
huoltaja. Silloin minä voisin paremmin keskittyä siihen, mitä opetussuunnitelman mukaan pitää äidinkielen ja kirjallisuuden
tunneilla oppia - niitä kännyköitä ja muita hilavitkuttimia hyödyntäen.
Ps. Twitterissä käyty keskustelu on poikinut pari hyvää blogikirjoitusta aiheesta. Rehtori Esa Kukkasniemen pohdintaa aiheesta voi lukea hänen Koulua ja kasvatusta -blogistaan, ja oman kortensa keskusteluun toi myös Katri Kytöpuu. Kannattaa käydä lukaisemassa!
Ps. Twitterissä käyty keskustelu on poikinut pari hyvää blogikirjoitusta aiheesta. Rehtori Esa Kukkasniemen pohdintaa aiheesta voi lukea hänen Koulua ja kasvatusta -blogistaan, ja oman kortensa keskusteluun toi myös Katri Kytöpuu. Kannattaa käydä lukaisemassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti